12. tammikuuta 2012

Hetken tie on kevyt


Taitaa olla viikko kulunut siitä kun olen viimeksi blogini parissa aikaa viettänyt. Kommenttiboxiin olin saanut jo palautettakin huonosta päivittely tahdista, mutta rakkaat kanssalukijat. Blogi on minulle todella pieni osa elämääni. Se ei ole ensimmäinen asia kun herään, eikä viimeinen kun menen nukkumaan. Tulen jatkossakin käyttäytymään blogini suhteen samalla tavalla kuin nytkin. Kun ei ole asiaa tai innostusta en postaile. Kun on kerrotavaa tai löydän jonkun asian minkä haluan kanssanne jakaa, minut löytää linjoilta.

Teen tätä todellakin vain ja ainoastaan itselleni. En halua haalia ympärilleni tarkoituksella mitään lukijarinkiä, joiden mielenkiinnon ylläpitämiseksi minun on päivitettävä blogiani vähintäänkin se 2-3 viikossa. Minua ei ihan oikeasti haittaisi, vaikka olisin itse ainut, joka blogini osoitteen hakupalkkiin kirjoittaa. Lukijoiden määrällä ja heidän mielenkiinnon ylläpitämisellä ei ole minulle merkitystä. Uskon, että ihmiset, jotka ovat oikeasti kiinnostuneita ymmärtävät myös tämän laiskanpuoleisen päivitystapani ja pysyvät silti linjoilla ihan tyytyväisenä. Elämässä kun on oikeasti muutakin kuin blogi, minulla ainakin. Kiitos kuitenkin sinulle Anonyymi kommentoinnista ja tämän tekstinpätkän ei ollut tarkoitus provosoida/pilkata sinua ja sinun mielipidettäsi. Arvostan suuresti ihmisten suorasanaisuutta, mutta toivon myös, että minun suorasanaisuuttani arvostetaan samoissa sfääreissä.


Eipä minulla ole nytkään mitään henkeäsalpaavan kiinnostavaa kerrottavaa. Päätin vain aikanikuluksi tulla kirjoittamaan tänne elämästäni. Minulla alkoi viikonloppu tänään, mitä luksusta tämä onkaan. Töiden jälkeen tein arkiset askareeni, kuten kävin ostamassa jääkaapin täyteen, pistin pyykit pesuun, luuttusin lattiat ja pistin kodin kuosiin, jotta ei hetkeen tarvi pyyhkiä pölyjä yhtään mistään. Myöhemmin näin muutamaa ystävääni iltakahvien merkeissä ja nyt nautin yksinolosta kynttilän valossa viinilasin kera. Ihminen osaa olla pienistäkin asioista iloinen! Perinteiseen tapaani kirjoitin äsken miehelleni kirjeen, jonka lopusta pieni ote postauksen lopussa. Niinkuin olen jo maininnut se on yhtä yleinen rutiini minulle näin illalla kun se hampaidenpesu tai hiuksien harjaus. Huomenna suunnitelmissa ei ole mitään muuta kuin nukkua pitkään ja syödä loput vuohenjuustosalaatin jämät jääkaapista ja mikäli keli antaa myöten voisi ehkä suunnistaa koirien kanssa pitkälle lenkille ja lämmittää illaksi saunan, pitkästä aikaa. Ainut tavoite huomisessa on kuitenkin se, että pääsisin viimeinkin eroon näistä silmiäni koristavista silmäpusseista. Unirytmini on täysin sekaisin ja 4 tunnin yöunet saavat minut näyttämään todentotta eläväkuolleelta.

Voi kuinka ihanaa olikaan päästä lähtemään töistä ajoissa ja päästä viettämään pidennettyä viikonvaihdetta. H. on edelleen sairaslomalla ja olin täysin varma siitä, että joudun painamaan pitkän päivän ja hyvässä lykyssä vielä jumittamaan siellä viikonlopunkin.... Ei oo onneks niin paljon hommia, että siellä täytyis olla viikonlopulle täys miehitys. Tämä on luksusta, mieti koska mä oon saanu viettää pidennetys viikonlopun? Melkein vois repästä ja lähtee Tallinnaan kuluttaan viimeset hilut ja helyt.
 
Vapaan kunniaks kävin tänään hakemassa itselleni pullon viiniä ja kaataisin sullekkin sitä lasillisen jos toisenkin jos siihen olisi vain mahdollisuus. Muistatko kun "Meikäläiset" kävi laivalla ja toivat tullessaan sen tajuttoman hyvän viinin? Sitä mitä metsästettiin kissojen ja koirien kanssa kaikki Alkot läpi? Mä löysin sen ja usko tai älä: Paikallisesta Alkosta! Tää on oikeastaan vielä parempaa kun muistin! 
Ajattelin, että sunnuntaiks voisin kutsua likat tänne meille kyläilemään kun sain tänään tällä taas parketinkin kiiltään... Kaikilla on nyt viikonvaihde vapaa niin vois hyvin lyödä hynttyyt yhteen. Mä meinaan tyhjensin tänään cittarin juustohyllyn ja oon haissu tänään kokopäivän vuodenjuustolle... Älä vaan kuole sinne! :-D Mä saan syödä mitä tahansa.... ja mun hengitys ei toivottavasti haise sinne asti. Kyllä säkin sitä mielummin söisit kun selkään ottasit! Lyön vaikka pääni pantiks ;-) Aattelin, että voisin väsätä jotain niin hyvää juustokeittoo, että oksat pois. Juustokeittoo ja viiniä! Hahah taidan heittää vielä baskerit päähän ja patongin kainaloon. Vaimos on sivistynyt! 
Ne soitti tänään sieltä laajakaista palvelusta... Mä en käsitä miten ne ei oo hoitanu sitä asiaa niinkuin olis pitäny. Netin kautta kuitenkin irtosanonut sopimuksen ja miksi ihmeessä siellä on mahdollisuus siihen, jos ei kerta ole mahdollista kuitenkaan? Hiillyin asakaspalvelijalle, tosin ihan syystäkin. Nainen ei osannut sanoa juuta eikä jaata ja mullekkin jäi niin ympäripyöreä fiilis, että miten tää homma nyt sitten menikään. Täytyy soittaa sinne huomenna, sais sen prkl katkastua... Nyt et voi kyl syyttää mun saamattomuuttani! 
Tuun kulta tosiaan sit lauantaina käymään. Ootko laittanu jo sen anomuksen vetään? Onko tietoo perhetapaamisista? Ja voitko millään kysyä nyt sitä pastorin yhteystietoja? Sua tässä pitäis saamattomaks sanoa kun et voi asioita hoitaa tosissas... 
Mun on pakko painua nyt käyttää Naamat pihalla ja yrittää saada unta ennen aamua. Tajuttomat silmäpussit ja nakit silmillä... Viimeyöstä ei tosiaan tullu mitään kun asiat jäi vaivaan. Aamulla join pannullisen kahvia himassa ja pannullisen töissä niin saa nähdä mitä tästä yöstä tulee... Hyvää yötä rakas, paljon pusuja ja ti amo! Huomenna soitetaan kuitenkin...


1 kommentti:

  1. Blogi on kieltämättä äärimmäisen hyvä keino purkaa ajatuksia ja ainakin niitä päällimmäisiä tuntoja, sen on itse ainakin saanut huomata. Ja vaikka sitä ei välttämättä ihan asioiden syvimpään ja synkimpään olemukseen menisi, niin keventää mieltä jo kummasti, kun saa edes jotain kirjoiteltua. Eksyn kyllä nyt taas aivan sivuraiteille, mutta asian pointtihan tässä oli se, että oli postaustahti mikä tahansa, uskollinen A kyllä seurailee blogia suurella mielenkiinnolla! Ihanaa pitkää viikonloppua! :)

    VastaaPoista