Kysymys L:ltä

Jan 17, 2012 05:27 AM
Hei!

Löysin blogisi Häkkitiikeri ja Valkoinen Enkeli -blogin kautta ja mielenkiinnolla luin kirjoituksesi läpi.
Lukiessani mieleeni juolahti sellainen kysymys, kun puhut siitä, että jos vanki rikkoo sääntöjä (esim. tapaamisissa) siitä seuraa rangaistus, jäi askaruttamaan millaisia nämä rangaistukset esimerkiski voivat olla?
Ja millaisesta sääntörikkomuksesta saa minkäkinlaisia rangaistuksia?

-L

Hei L!

Mä en valitettavasti tiedä rangaistuksen laadusta kovinkaan paljon, koska olen yllättävän huonosti perehtynyt vankilan sääntöihin. En ole myöskään koskaan joutunut tilanteeseen, jossa miehelleni olisi määrätty jokin kurinpitorangaistus, joten olen täysin untuvikko näiden asioiden suhteen. Yritän kuitenkin vastata sinulle mahdollisuuksieni mukaan ja kysyin hieman apua mieheltäni perhetapaamisen yhteydessä tämän asian suhteen.

Mikäli vanki niskuroi vankilan tai osaston järjestyssääntöjä vastaan, esimerkkinä soittaa eri numeroon tai puhelun vastaanottoja on eri minkä on soittalapussansa ilmoittanut, häneltä evätään mahdollisuus soittoon tietyksi ajaksi kurinpitorangaistuksena. Sama tapahtuu myös tapaamisten kanssa, mikäli tapaamistilanteessa vanki tai vangin vierailija rikkovat annettuja sääntöjä esim. koskettamalla toisiaan, antamalla tapaamistilanteessa toisillensa jotain jne. Sen lisäksi, että tapaaminen päättyy samalla sekunnilla vanki saa myös kurinpitorangaistuksen, joka yleensä on tapaamisoikeuden evääminen tietyksi ajaksi eteenpäin. Kurinpitorangaistus voi myös tässä tapauksessa olla rundia eli eristystä. Kurinpitorangaistusta suorittava vanki ei ole myöskään oikeutettu esim. kirjaston palveluihin.

Väkivaltainen käytös vankilan henkilökuntaa tai muita vankeja kohtaan johtaa automaattisesti rundiin ja hyvässä lykyssä myös siirtoon C2 osastolle, jossa vangit ovat kiinni 22 tuntia päivässä, kahden tunnin aktiiviajalla, jossa he saavat valita viettävätkö aikansa kuntosalilla ns. toimintahuoneessa vaiko keittiössä.


Listasin sinulle vielä muutamia asioita minkä laiminlyönnistä seuraa kurinpitorangaistus:

- tupakointi muualla kuin sellissä, ulkoilussa tai tupakointiin erikseen merkityssä paikassa
- kuvien, julisteiden kiinnittäminen muualle kuin siihen tarkoitettuun kiinnitysalustaan
- mikäli vangilta löydetään hallustaan kiellettyä elektroniikkaa, tavaroita tai aineita. Näitä ovat mm. tatuointivälineet, puhelimet, mp3-soittimet, rikollisen järjestön tunnuksilla varustetut esineet
- huumausaineiden hallussapito, käyttö, valmistus
- päihdetestin mainipuloinnista
- luvattomien lääkkeiden hallussapito
- liikkuminen luvattomalla alueella
- epäasianmukainen pukeutuminen vankilanalueella
- mikäli vanki ei ole sellien sulkemisaikaan sellissänsä ilman pätevää perustelua

Muutos kommentointiin

Pikainen päivitys täältä ruudun toiselta puolelta. Laitoin kommentointiin valvonnan päälle, jotta minun on helpompi pysyä teidän jättämien kommenttien tasalla... Muuten kaikki on ennallaan ja anonyymit voivat myös kommentoida halutessa jatkossakin.

Palailen muutaman blogiin jätetyn kysymyksen kanssa viikonlopun aikana omilla postauksilla. Kaikille oikein riemukasta viikonloppua ja palaillaan jälleen!

Diana

Pieni infopaketti

Minulta on sähköpostitse kyselty lähinnä siitä miten Riihimäen vankila toimii, miten siellä eletään ja miten pystyy ottamaan yhteyttä vankiin siellä. Helpompi vastata näin yleisesti siis asiasta kaikille sen minkä itse asian suhteen tiedän, joten toivon tästä olevan apua joillekkin asiaa miettivälle.

Voiko vankilaan soittaa?
Siviilistä vankilaan ei voi soittaa, joten yhteydenpito tulee vangin puolesta. Kännykät ja muut yhteydenpito välineet ovat kiellettyjä. Olen lukenut nyt muita vankiaiheisia blogeja niin Suomessa ei ole käytössä edes mitään vankien sähköistä kommunikointi järjestelmää, viitaten siis Corrlinksiin.

Jokaisella asunto-osastolla on käytössä korttipuhelimet. Soittoajat ovat laadittu ja ne vaihtelevat osastoittain. Soittoaikaa anotaan ja vangin tulee jättää edeltävänä päivänä soittopyyntö lappu, missä ilmoitetaan numerot ja henkilöt. Mikäli vanki soittaa numeroon mitä hän ei ole etukäteen ilmoittanut johtaa rangaistukseen. Puhelinkortteja vanki voi ostaa kanttinista.

Saako vangilla olla elektroniikkaa?
Vangeilla saa olla tv, joka on enintään 23". Tv kuuluu sellin vakiovarusteisiin ja pääsääntöisesti omia tv:tä ei vankilaan hyväksytä. Pelikonsoli missä ei ole langatonta verkko/radioyhteyttä.
Kiellettyä elektroniikkaa ovat mm. tietokoneet, kamerat, kovalevyt, mp3 soittimet, matkapuhelimet, radiopuhelimet, laturit ja osa pelikonsoleista.

Paljonko vangilla saa olla tavaraa sellissä?
Esimerkkinä Riihimäen vankila, jossa vangilla saa olla kerrallaan hallussa mm. nämä:

20kpl dvd/cd tallennetta
5 kirjaa
10 päivälehteä
Raamattu
1 riisi piirustuspaperia
5 kpl kyniä
1 kahvin/vedenkeitin
1 albumi valokuvia
1 korttipakka

Mitä osastoja vankilassa on?
A-osasto, joka koostuu neljästä sisäisestä osastosta.
A2 vangeille, jotka tarvitsevat päivittäisiin toimiin tukea, ohjausta ja kuntoutusta. Vankipaikkoja 14, erillään muusta vankiyhteisöstä.
A3 "Pelkääjien osasto" missä olevat vangit pelkäävät oman turvallisuutensa vuoksi. Vangit ovat sitoutuneet päihteettömyyteen. Paikkoja 15, vangit käyvät töissä omana ryhmänään . Erillään muusta vankiyhteistöstä.
A4 A5 Tarkoitettu vangeille, jotka käyvät töissä/opiskelevat. 14 paikkanen. Osastoilla keskenään yhteinen päiväjärjestys.

C-osasto, koostuu neljästä sisäisestä osastosta.
C1 eristysosasto.
C2 varmuusosasto. Toimii erillään muusta vankiyhteisöstä ja on 8 paikkainen. Sijoitukset käsitellään uudelleen 3kk välein.
C3 suljettuosasto. Kahdeksanpaikkainen, oma päiväjärjestys ja erillään muusta vankiyhteistöstä.
C4 C5 STOP ohjelman vankien asuinosasto. Erillään muusta vankiyhteistöstä.

D-osasto, sijoitteluun tuleville vangeille.
D2E matkaselliosasto, tilapäiseen asuttamiseen.
D2T erityisvankien sijoittamiseen.
D3E D3T sijoittajayksikön asuinosasto.
D4 sijoittajaosaston katko-osasto.
D-5 sjoittajayksikön asuinosasto.

F-osasto
F2 vangeille jotka ovat sitoutuneet päihteettömyyteen ja kuntoutumisprojektiin, 12 paikkanen, oma päiväjärjestys.
F3 sitoutumisosasto, työssäkäyville/opiskeleville vangeille.
F4 F5 työssäkäyville/opiskeleville vangeille. F5 on avo-osasto.

Voiko vankilassa opiskella ammattiin tai saada valkolakin?
Vankila järjestää opiskelumahdollisuuden ulkopuolisen oppilaitoksen kanssa, perus ja lukion kursseja. Mahdollisuus selliopiskeluun on myös.
Riihimäessä voi suorittaa metallialan perustutkinnot tai autoalan perustutkinnon oppisopimuskoulutuksella.

Millainen Riksun vankila on?
Riihimäen vankila on toinen niistä Suomessa suuren turvaluokituksen omaavista vankiloista. Sinne sijoitetut vangit kärsivät yli 2 vuoden vankeusrangaistusta. Työntekijöitä noin 160, vankipaikkoja 220.

Mitä vankilassa voi tehdä työkseen?
Mahdollisuus työskennellä metalli- tai puusepänteollisuudessa, taloustöissä ja kiinteistönhuoltotöissä. Vankilan työliikkeen kautta voi myös tilata ja ostaa tuotteita. Vangin sijoittamista työstehtäviin vastaa vastaava virkamies.
Puusepänteollisuus valmistaa mm. konttorikalusteita ja saunajakkaroita. Metalliteollisuudessa tehdään mm. käyttö- ja koriste-esineitä. 

Ohjelmat?
Riihimäen vankilassa toteutetaan monipuolista kuntoutusta mm. kahdella erillisellä päihdekuntoutusosastolla. Päihdeohjelmista vankilassa toteutetaan mm. Kalterit Taakse -ohjelmaa. Lisäksi vankilassa on mahdollisuus osallistua ongelmanratkaisutaitoja kehittävään Cognitive Skills -ohjelmaan ja väkivaltaisille vangeille suunnatulle Suuttumuksen hallinta -kurssille sekä Omatoimisen muutoksen -ohjelmaan. Seksuaalirikoksesta tuomituille on käytössä n. 8 kuukautta kestävä STOP-ohjelma. Vankilassa on myös SPR:n vankilavierailijatoimintaa ja AA:n kokouksia.

Miten voin olla yhteydessä vankiin, jonka varmaa olinpaikkaa en tiedä?
Mikäli sinulla ei ole aavistustakaan missä vankilassa kyseinen vanki istuu, lähetä vangin nimi, syntymäaika ja omat yhteystietosi seuraavaan osoitteeseen:
Rikosseuraamuslaitoksen keskushallintoyksikön
Oikeudelliseen yksikköön
PL 319, 00181 Helsinki


Mikäli vankilasta on jonkinmoinen käry voit olla yhteydessä vankilan pappiin ja pyytää häntä esimerkiksi toimittamaan osoitteesi kyseiselle vangille, jonka uskot istuvan kyseisessä vankilassa. Yhteystiedot löytyy esim. Risen sivuilta. Vankila papin yhteystietoja voi kysellä myös sähköisesti tai puhelimella. Vankilasta ei voida jakaa tietoa siitä kuka on istumassa ja kuka ei, joten tätä asiaa ei pysty soittamalla tarkistamaan. Voit jättää ainoastaan omat yhteystietosi, jotka pyydät toimittamaan kyseiselle vangille. On vain kokeiltava kepillä jäätä niin sanotusti...

Voit kokeilla lähettää myös postia kyseiselle vangille vankilan osoitteeseen, osoitteet löytyy myös Risen sivuilta. Välttämättä mitään vankinumeroa ei tarvita, jotta posti tavoittaa saajansa. Suomessa ei olla siis niin tarkkoja sen suhteen kuin esim. Jenkeissä, mutta otetaan huomioon se, että esim. Riihimäellä on 233 vankipaikkaa Jenkkien monien tonnien sijasta...

Vanki Meikäläinen
PL 100 
11311 Riihimäki

Milloin vankilassa on tapaamiset?
Tapaamista pitää anoa ja vangin on haettava sitä tapaamisvarauslomakkeella. Lomake on jätettävä saman viikon torstaihin mennessä, jolle suunniteltu tapaaminen halutaan toteuttaa. Riihimäellä tapaamiset ovat lauantaisin aikavälillä 9-14.30, tarvittaessa tapaamis ajankohtaa voidaan myös venyttää aina kello 17.00 asti. Vangilla voi olla vain yksi tapaaminen. Tapaajien on ilmottauduttava ja oltava paikalla vankilan pääportilla 15 minuuttia ennen tapaamista, muuten tapaaminen peruuntuu. Tapaajalle voidana suorittaa turvatarkasatus ja hänen on todistettava henkilöllisyytensä. Valvotuissa tapaamisissa vankiin ei saa koskettaa ja tapaaminen päättyy heti mikäli annetuista säännöistä poiketaa. RIkoitusta säännöistä seuraa kurinpitorangaistus.
Aikaa jorista on 40minuuttia. Yhtä vankia kohden voi tulla tapaamaan 1 aikuinen ja 2 lasta tai 2 aikuista.

Perhetapaamisia saa naisimisssa olevat tai avoparit mikäli pystyy todistamaan, että ollaan asuttu yhdessä ennen istumisen alkamista. Perhetapaamiset kestävät Riksussa 2,5 tuntia. Ne järjestetään lauantaisin, sunnuntaisin ja arkipyhinä klo. 9-11.30 tai 12-14.30 välisenä aikana. Perhetapaamista pitää anoa ja tapaamis anomus on jätettävä vankeinhoitoesimiehelle. Ensimmäisen hyväksytyn hakemuksen jälkeen tapaamisia voi anoa asiomislapulla vankeinhoitoesimieheltä. Tapaamisen voi saada kerran kalenterikuukaudessa, mutta se riippuu täysin siitä onko kalenterissa tilaa.

Moni vanki haluaa naimisiin perhetapaamisten vuoksi ja moni pari avioituukin vankilassa, mikäli aikaisempaa historiaa ei ole. Perhetapaamiset ovat kuitenkni yksityiset ja niiden säännöt ovat erilaiset kuin esimerkiksi muissa tapaamisissa. Tapaamishuoneessa on mahdollista valmistaa myös ruokaa, mutta vangin on itse hankittava tarvittavat elintarvikkeet vankilan kanttinista.

Voiko vangille antaa siviilistä tavaroita?
Vanki voi ottaa vastaan tai luovuttaa kohtuullisen määrän tavaroita tapaamispäivänä, mutta ei tapaamistilanteessa. Jättäessä vangille tavaraa niihin on merkittävä vangin nimi/numero, paketin antajan nimi ja yhteystiedot, sekä paketin sisältö eriteltynä.

Postin lähettäminen ja vastaanottaminen?
Posti kerätään päivittäin osaston päiväjärjestyksen mukaisesti. Vangin on merkittävä selkeästi kuoreen kenelle kirje on matkalla ja se on jätettävä asianmukaisesti sille tarkoitettuun laatikkoon. Posti toimitetaan vangeille myös päivittäin tiettyyn ajankohtaan. Kaikki saapuva ja lähtevä posti tutkitaan.

Rahan käyttö?
Käteisen rahan hallussapito on vankilassa kiellettyä. Vanki tekee ostokset omalta tililtänsä vankilan kanttiinista, johon vangilla on mahdollisuus päästä ostoksille kerran viikkoon. Vankeusvanki saa käyttää kuukaudessa korkeintaan 85 euroa ostoksiin. Kanttinista hän voi ostaa vankilassa hyväksyttyjä elintarvikkeita mm. pikakahvia, röökiä, lihatuotteita jne.

Linkkejä?
Rise
Wikipedia - Riihimäen vankila


Mikäli mielessä on edelleen kysymyksiä, laittakaa ne kommentointiboxiin tai suoraa sähköpostilla vanginmorsian@gmail.com

Hetken tie on kevyt

Taitaa olla viikko kulunut siitä kun olen viimeksi blogini parissa aikaa viettänyt. Kommenttiboxiin olin saanut jo palautettakin huonosta päivittely tahdista, mutta rakkaat kanssalukijat. Blogi on minulle todella pieni osa elämääni. Se ei ole ensimmäinen asia kun herään, eikä viimeinen kun menen nukkumaan. Tulen jatkossakin käyttäytymään blogini suhteen samalla tavalla kuin nytkin. Kun ei ole asiaa tai innostusta en postaile. Kun on kerrotavaa tai löydän jonkun asian minkä haluan kanssanne jakaa, minut löytää linjoilta.

Teen tätä todellakin vain ja ainoastaan itselleni. En halua haalia ympärilleni tarkoituksella mitään lukijarinkiä, joiden mielenkiinnon ylläpitämiseksi minun on päivitettävä blogiani vähintäänkin se 2-3 viikossa. Minua ei ihan oikeasti haittaisi, vaikka olisin itse ainut, joka blogini osoitteen hakupalkkiin kirjoittaa. Lukijoiden määrällä ja heidän mielenkiinnon ylläpitämisellä ei ole minulle merkitystä. Uskon, että ihmiset, jotka ovat oikeasti kiinnostuneita ymmärtävät myös tämän laiskanpuoleisen päivitystapani ja pysyvät silti linjoilla ihan tyytyväisenä. Elämässä kun on oikeasti muutakin kuin blogi, minulla ainakin. Kiitos kuitenkin sinulle Anonyymi kommentoinnista ja tämän tekstinpätkän ei ollut tarkoitus provosoida/pilkata sinua ja sinun mielipidettäsi. Arvostan suuresti ihmisten suorasanaisuutta, mutta toivon myös, että minun suorasanaisuuttani arvostetaan samoissa sfääreissä.

Eipä minulla ole nytkään mitään henkeäsalpaavan kiinnostavaa kerrottavaa. Päätin vain aikanikuluksi tulla kirjoittamaan tänne elämästäni. Minulla alkoi viikonloppu tänään, mitä luksusta tämä onkaan. Töiden jälkeen tein arkiset askareeni, kuten kävin ostamassa jääkaapin täyteen, pistin pyykit pesuun, luuttusin lattiat ja pistin kodin kuosiin, jotta ei hetkeen tarvi pyyhkiä pölyjä yhtään mistään. Myöhemmin näin muutamaa ystävääni iltakahvien merkeissä ja nyt nautin yksinolosta kynttilän valossa viinilasin kera. Ihminen osaa olla pienistäkin asioista iloinen! Perinteiseen tapaani kirjoitin äsken miehelleni kirjeen, jonka lopusta pieni ote postauksen lopussa. Niinkuin olen jo maininnut se on yhtä yleinen rutiini minulle näin illalla kun se hampaidenpesu tai hiuksien harjaus. Huomenna suunnitelmissa ei ole mitään muuta kuin nukkua pitkään ja syödä loput vuohenjuustosalaatin jämät jääkaapista ja mikäli keli antaa myöten voisi ehkä suunnistaa koirien kanssa pitkälle lenkille ja lämmittää illaksi saunan, pitkästä aikaa. Ainut tavoite huomisessa on kuitenkin se, että pääsisin viimeinkin eroon näistä silmiäni koristavista silmäpusseista. Unirytmini on täysin sekaisin ja 4 tunnin yöunet saavat minut näyttämään todentotta eläväkuolleelta.

Voi kuinka ihanaa olikaan päästä lähtemään töistä ajoissa ja päästä viettämään pidennettyä viikonvaihdetta. H. on edelleen sairaslomalla ja olin täysin varma siitä, että joudun painamaan pitkän päivän ja hyvässä lykyssä vielä jumittamaan siellä viikonlopunkin.... Ei oo onneks niin paljon hommia, että siellä täytyis olla viikonlopulle täys miehitys. Tämä on luksusta, mieti koska mä oon saanu viettää pidennetys viikonlopun? Melkein vois repästä ja lähtee Tallinnaan kuluttaan viimeset hilut ja helyt. 

Vapaan kunniaks kävin tänään hakemassa itselleni pullon viiniä ja kaataisin sullekkin sitä lasillisen jos toisenkin jos siihen olisi vain mahdollisuus. Muistatko kun "Meikäläiset" kävi laivalla ja toivat tullessaan sen tajuttoman hyvän viinin? Sitä mitä metsästettiin kissojen ja koirien kanssa kaikki Alkot läpi? Mä löysin sen ja usko tai älä: Paikallisesta Alkosta! Tää on oikeastaan vielä parempaa kun muistin! 

Ajattelin, että sunnuntaiks voisin kutsua likat tänne meille kyläilemään kun sain tänään tällä taas parketinkin kiiltään... Kaikilla on nyt viikonvaihde vapaa niin vois hyvin lyödä hynttyyt yhteen. Mä meinaan tyhjensin tänään cittarin juustohyllyn ja oon haissu tänään kokopäivän vuodenjuustolle... Älä vaan kuole sinne! :-D Mä saan syödä mitä tahansa.... ja mun hengitys ei toivottavasti haise sinne asti. Kyllä säkin sitä mielummin söisit kun selkään ottasit! Lyön vaikka pääni pantiks ;-) Aattelin, että voisin väsätä jotain niin hyvää juustokeittoo, että oksat pois. Juustokeittoo ja viiniä! Hahah taidan heittää vielä baskerit päähän ja patongin kainaloon. Vaimos on sivistynyt! 

Ne soitti tänään sieltä laajakaista palvelusta... Mä en käsitä miten ne ei oo hoitanu sitä asiaa niinkuin olis pitäny. Netin kautta kuitenkin irtosanonut sopimuksen ja miksi ihmeessä siellä on mahdollisuus siihen, jos ei kerta ole mahdollista kuitenkaan? Hiillyin asakaspalvelijalle, tosin ihan syystäkin. Nainen ei osannut sanoa juuta eikä jaata ja mullekkin jäi niin ympäripyöreä fiilis, että miten tää homma nyt sitten menikään. Täytyy soittaa sinne huomenna, sais sen prkl katkastua... Nyt et voi kyl syyttää mun saamattomuuttani! 

Tuun kulta tosiaan sit lauantaina käymään. Ootko laittanu jo sen anomuksen vetään? Onko tietoo perhetapaamisista? Ja voitko millään kysyä nyt sitä pastorin yhteystietoja? Sua tässä pitäis saamattomaks sanoa kun et voi asioita hoitaa tosissas... 

Mun on pakko painua nyt käyttää Naamat pihalla ja yrittää saada unta ennen aamua. Tajuttomat silmäpussit ja nakit silmillä... Viimeyöstä ei tosiaan tullu mitään kun asiat jäi vaivaan. Aamulla join pannullisen kahvia himassa ja pannullisen töissä niin saa nähdä mitä tästä yöstä tulee... Hyvää yötä rakas, paljon pusuja ja ti amo! Huomenna soitetaan kuitenkin...

Kysymyspostauksen purku

Miten sinä itse jakselet?
Kiitos hyvin! Uusi vuosi uudet kujeet ja 2012 näyttää numeroina paljon paremmalta kuin 2011... Yleisesti ottaen siis hienosti menee. Olen tottunnut elämään tilanteeseeni, selviämään arjesta yksin ja vuosien saatossa minusta on tullut päivä päivältä vahvempi. Miestäni ei ole kuitenkaan viety minulta kokonaan pois hän on edelleen elossa, osa minua ja vaikka tunteidemme ilmaisua hankaloitta pari muuria, se on silti mahdollista. Siihen tottuu, että emme näe usein ja yhteydenpitomme on rajallista. Se ei kuitenkaan tarkoita silti sitä, ettenkö unelmoisi paremmasta huomisesta. Välillä on hyviä päiviä ja välillä itkulle ei tule loppua. Tavallista elämää oli mies rinnallani tai ei :-)

Voisiko lähipiirisi tukea sinua paremmin tässä vaikeassa tilanteessa?
En uskon, heidän tukensa on aina ollut 110% ja, vaikka tapahtuisi mitä tietäisin heidän seisovan aina takanani. He ovat olleet turvani ja tukeni alusta lähtien, eivätkä missään vaiheessa ole kääntäneet takkia, edes J:lle.

Miten sait kuulla miehesi teoista ja mitä päässäsi vilisi sen jälkeen?
Häneltä itseltänsä. Tottakai mielessäni vilisi, vaikka mitä tapahtumista. Lähinnä epätieto teki minut hulluksi, koska mieheni oli tutkintavankeudessa 21 päivää ja informaatio minun suuntaani oli hyvin olematonta! Asioita ei yksinkertaisesti kerrottu tai puhuttu oikeilla nimillä. Kun sain tietää henkirikoksista olin tottakai pettynyt, enkä hyväksy hänen tekojansa oli niiden lähtökohdat sitten millaiset tahansa. Hän on kuitenkin mieheni teoistaan huolimatta.

Pelkäätkö ikinä omasta tai lastesi puolesta? joko miehen tai jonkun hullun vainoajan takia.
Mieheni puolesta pelkäsin ja pelkään edelleen. Itseni puolesta en ja lapsia meille ei ole siunaantunut vielä. Kyllä meillä on kotona esimerkiksi kunnon turvajärjestelmät panssari-ikkunoita myöten... Kuulostaa hyvin jenkki meiningiltä, mutta taloa rakentaessa halusimme tuon kaiken ihan varkauksienkin varalta.

Mitä mieltä olet miehesi saamasta tuomiosta? pidätkö riittävänä/liiallisena, koetko sen hyvittävän hänen tekonsa yms...
Koen, että tuomion jossainmäärin turhan rajuksi ja tottakai vaimona toivoisin hänen pääsevän avotaloon mahdollisimman pian. En kuitenkaan kiellä mieheni tekoja ja ymmärrän, että virheistä pitää maksaa. Maksun määrästä vain voi olla montaa erimieltä...

Mitä lapsille on kierrottu? Oletteko sanoneet suoraan, että isä on murhannut kaksi ihmistä?
Meille ei ole siunaantunut lapsia, mutta mikäli olisi, tottakai kertoisin heille iästä riippuen siitä missä isä on. Lapset varmasti tapaisivat myös isää.

Hei, onko sinulle mahdollista lähettää sähköpostia? En löytänyt osoitetta mistään tai sitten olen sokea. Kiitos :)
Sähköpostia voi lähettää osoitteeseen vanginmorsian@gmail.com

Minkälainen olet itse? Palan halusta tietää millainen nainen tekstin takana on...
Olen tavallinen suomalainen nainen, tavallisilla suomalaisilla piirteillä ja elämän arvoilla. Perhe on minulle kaikki kaikessa ja teen sen eteen mitä vaaditaan.
Olen itsenäinen ja aina tottunut tekemään töitä maallisen mammonan eteen, mikään ei ilmesty tyhjästä. Olen ollut nuori kun olemme tutustuneet J:n kanssa ja hän on minulle se ensimmäinen kunnollinen parisuhde.

Kuvaile miehesi ulkonäköä?
Hän pitkä, iso mies. Paljon tatuointeja, kalju/siili tukka ja kuten minulla- tavalliset suomalaiset piirteet sinisistä silmistä vaaleaan tukkaan. Hän on aina ollut urheilullinen ja nostellut painoja päivästä toiseen.

Jos hän istuu henkirikoksista onko kyseessä tappo, murha?
Tappo.

Kuuluuko mies johonkin jengiin? Tatuoinnit vaan luovat mulle jotenkin sen oudon fiiliksen siitä...
Hän on jäsen yhdessä suomalaisessa moottoripyöräjengissä. Jengiasioista emme keskustele kotona. Minun oli parempi olla tietämätön niiden suhteen.
Tatuoinnit eivät kuitenkaan kuvasta jengitaustaa millään tavalla, vaan ovat vain taiteenmuoto.

Missä tilanteessa näette toisenne vapautumisen jälkeen?
Näen toisemme jatkavan siihen mihin jäimme. On paljon asioita mitä meillä on kokematta, tekemättä ja palan halusta kokea ne kaikesta huolimatta. Tulevaisuudessa haluan ehdottomasti myös lapsia. En koe, että hänen vankilatausta vaikuttaisi elämäämme vankilan jälkeen millään tavalla.

Millaiset häät olivat?
Unelmahääni. Vihkiminen tapahtui kotipaikkakuntani kirkossa, hääjuhlat juhlittiin isolla porukalla Vanajan linnassa ja juhlat jatkuivat pitkälle aamuyöhön, joissa mekin olimme tottakai mukana. Hääyö vietettiin siis vasta seuraavana päivänä lämpimän auringon alla ulkomailla. Häät olivat siis juuri sellaiset kun olen aina toivonut, jokaista yksityiskohtaa myöten.

Mikä olet koulutukseltasi?
Tradenomi.

Entä miehesi?
Automekaanikko

Tuliko sinulle yllätyksenä miehesi tekemät henkirikokset? Olisitko ennen tapahtunutta voinut kuvitella, että tällaista tulisi joskus tapahtumaan? Onko miehelläsi rikostaustaa aiemmin?
Aikaisempaa rikostaustaa on, mutta ei mitään vakavaa. Henkirikokset tulivat yllätyksenä, mutta jollaintavalla minulla oli pieni aavistus, että jotain tapahtuisi niin karulta kun se korviinne kuulostaakin...

Miten ihmiset ovat suhtautuneet sinuun, kun ovat kuulleet miehesi olevan vankilassa tai tehneen henkirikoksen? Miten jaksoit silloin, kun asia tuli julki (ymmärsin, että asia on ollut julkinen ja varmasti esim. kotipaikkakuntanne ihmiset tietävät tapauksen), miltä sinusta tuntui liikkua vaikkapa kaupassa? Tulivatko ihmiset kommentoimaan jotain?
Suhtauminen on ollut aika kaksijakoista. Ystäväni eivät ole kuitenkaan koskaan kääntäneet selkäänsä ja se on minulle se tärkeintä. Paikkakunnalla kyllä tiedettiin kenestä oli kyse kun mediassa asiasta uutisoitiin ja kyllä sitä kauppajonossa sai niitä halventavia katseista ja jonoa vaihdettiin silloin tällöin. Aika kuitenkin parantaa haavat ja tällähetkellä saan elää varsin rauhaisaa elämää ilman ulkopuolisten paineita. Tosin voi toki olla, että suhtaudun itsekin eritavalla asiaan ja pistän asiat täysin eritavalla merkille. Silloin sitä ehkä oli niin herkkä ulkopuolisille ärsykkeille, mitä sitä nykyisin on...

Oliko oman elämän jatkaminen vaikeaa tapahtuneen jälkeen? (työ/opiskelu/harrastukset..)
Kyllä mä töistä jouduin ottamaan hetkeksi vapaata, jotta sain asiat kuntoon. Pienen loman jälkeen arkeen oli kyllä yllättävän helppo palata ja kyllä mä tiesin myös sen, että surkuttelu ei vain auta. Jaloilleen oli päästävä ja toimeen oli tultava! Harrastukset ja muut tottakai jäivät hetkeksi, mutta elämäni tasaantui yllättävän äkkiä.

Miten usein saatte perhetapaamisia? Miten usein muuten teillä on mahdollista olla yhteydessä toisiinne? Milloin saitte ensimmäisen kerran tavata toisenne miehesi kanssa vankituomion alkamisesta?
Kirjeiden välityksellä ollaan yhteydessä päivittäin. Vankilassa on tietyt ajat milloin puhelimen käyttö on mahdollista ja mieheni soittaa minulle muutaman kerran viikossa, välillä useammin välillä harvemmin. Perhetapaamisia saamme noin kerran kuukauteen ja ne pitää anoa etukäteet. Ne eivät ole siis itsestään selvyyksiä ja ole automaattisesti aina tiettyinä päivinä.
Mieheni oli tutkintavankeudessa 21 päivää, jolloin emme nähneet tosiamme. Vankilaan päästyä saimme tapaamisen kuitenkin yllättävän pian ja mikäli en väärin muista niin heti seuraavana viikonloppuna, tosin pleksin toiselta puolelta.

Miltä sinusta tuntuu, että joudut odottamaan miehesi vapautumista vuosikaudet? Mistä saat voimaa? Millaista uskot elämänne olevan sitten kun mies vapautuu?
Tottakai on kurjaa, etten voi jakaa arkielämääni mieheni kanssa. Herätä samasta sängystä, jakaa surut juuri silloin kun on tarve jne. Olen kuitenkin tottunut elämään sen kanssa, että en näe miestäni usein. Siihen tottuu niinkuin aikaisemmin jo mainitsin ja se ei tunnu enään niin pahalta kun vaikkapa pari vuotta sitten. Saan voimaa mieheltäni, perheeltäni, ystäviltäni- tukiverkostoltani. Ilman heitä kaikki olisi varmasti paljon hankalampaa...
Millaiseksi elämämme näen vankilan jälkeen, kts vastaus ylempää.


Kiitos kaikille kysymyksistä!

Sinä kysyt, minä vastaan

Haluan omalta osaltani nyt oikaista asioita sen minkä pystyn, jotta ihmiset voisivat puhua asioista melkein niiden oikeilla nimillään. Vastaan mielelläni teidän esittämiin kysymyksiin, jotta kenenkään ei tarvitsisi keskustelupalstoilla spekuloida perhetilannettamme, rahan saantiani, omaa rikollista taustaani, mielentilaani,  mahdollisten lapsiemme tervettä kasvuympäristöä.. Kokoan kysymyksistänne erillisen postauksen viikon loppuun mennessä, mikäli niissä on aineistoa tarpeeksi! Sana on vapaa, mutta en takaa välttämättä kovin laajaa vastausta, mikäli kysymysten laatu on hyvinkin henkilökohtainen. Arvostakaa siis jonkinmoista yksityisyyttäni kysymyksiä laatiessanne! :-)

Edit. Niinkuin tekstissä sanon niin "mahdollisten lapsiemme tervettä kasvuympäristöä". Meillä siis ei ole yhteisiä lapsia vielä! :-)

Joulunjälkeinen siivo: DONE

Joulut on juhlittu ja mä olen ainakin riisunut kotimme kokonaan joulukoristeista. Pihakuusessa on vielä valot luomassa jonkinmoista tunnelmaa tuonne niin synkkään talvikeliin. Oli pakko heivata jo vanhemmiltani saadut muoviset "jäälyhdyt" varaston perukoille. Näyttivät niin huvittavilta vihreällä nurmella...

Tämä joulu oli kuiten moni edeltäjänsä. Perinteisesti olen aina hankkinut kotiimme torilta kuusen, koristellut sen ja ostanut pikkuisen kinkun neilikoineen. Olen kuvannut kaikki nämä perinteisen joulumme edelleen perinteenä pysyneet asiat miehelleni. Jos hän ei voi juhlia joulua kotonamme hän pääsee edes kuvien kautta lähemmäksi minua ja osaksi tätä kaikkea. Monen mielestä voi tuntua tyhmältä poseerata tonttulakissaan joulukuusen juurella, mutta se on miehelleni tärkeää. Ja on se kyllä minullekkin!

Jouluaaton perhetapaaminen sujui hienosti ja eihän sitä ilman kyyneliä selvitty. Ikävä on kova, mutta tiedän, että näemme taas pian! Ruhtinaaliset 2,5 tuntia yhteistä aikaa olivat tämän vuoden paras joululahja. Koskaan ei ole perhetapaamiset onnistuneet kyseiselle päivälle, joten olen hyvin mielissäni. Surusta ja ikävästä huolimatta sisälläni valtaa täysi rauhan tyysija. On hyvä olla, rakastettu olo.

Riihimäeltä suuntasin vanhempieni ja sukulaisteni luo availemaan paketteja, nauttimaan jouluruokaa ja nauttimaan jouluisesta tunnelmasta. Myöhemmin illalla kävimme veisaamassa myös parit virret iltakirkossa, joulun kunniaksi. En ole itse mitenkään kovin aktiivinen kirkossa kävijä, mutta jouluna siitä on tullut perinne. Aivan kuten haudalla käynti jouluaamuna.

Pahoittelen teille hieman sitä, että postausintoni on ollut hieman kateissa tässä viimepäivinä. Olen päättänyt jättää kirjoittamisen hautumaan ja odottamaan hetkeä kun on oikeasti jotain sanottavaa. Monesti olen aloittanut, mutta sitten jättänyt asian kesken kun oikeita sanoja ei ole löytynyt. Olen myös saanut osakseni jos jonkinmoista ihmetystä erilaisilla foorumeilla, jossa henkilöllisyyttäni on arvuuteltu monelta eri kantilta. Teille kaikille epäilijöille voin kertoa, että en ole Johanssonin vaimo, enkä myöskään Tyrnävän perheen äiti. Olen 29-vuotias vaimo Uudeltamaalta.

Pyydän myös, että vaikka mahdollisuus nimettömään kommentointiin ja mielipiteen ilmaisuus on, asiat pidettäisiin silti rajoissansa. Nimettömyys ei silti oikeuta loukkamaan toisen kunniaa, joten pyydän jatkossa ainakin täällä blogini puolella siistimään sanoja edes hieman. Olen tottunut siihen, että suhdettani mieheen kyseenalaistetaan jatkuvasti ja mietitään sen mahdollisuutta. Olen myös monia pyytänyt miettimään asiaa täysin tavallisena kaukosuhteena, missä mies on vaikka rauhaturvaajana ulkomailla? Muuttaako se asiaa jotenkin tuplasti pahemmaksi, että mieheni olinpaikka on sotatantereen sijasta vankila? Muuttaako se suhteemme mahdollisuuksia jollaintapaa huonompaan suuntaan? Ja rakkaat ystävät, tekeekö se minusta oikeasti yhteiskunnan syöpäläisen, että rakastan miestäni oli hän mikä oli?