Pieni infopaketti

Minulta on sähköpostitse kyselty lähinnä siitä miten Riihimäen vankila toimii, miten siellä eletään ja miten pystyy ottamaan yhteyttä vankiin siellä. Helpompi vastata näin yleisesti siis asiasta kaikille sen minkä itse asian suhteen tiedän, joten toivon tästä olevan apua joillekkin asiaa miettivälle.

Voiko vankilaan soittaa?
Siviilistä vankilaan ei voi soittaa, joten yhteydenpito tulee vangin puolesta. Kännykät ja muut yhteydenpito välineet ovat kiellettyjä. Olen lukenut nyt muita vankiaiheisia blogeja niin Suomessa ei ole käytössä edes mitään vankien sähköistä kommunikointi järjestelmää, viitaten siis Corrlinksiin.

Jokaisella asunto-osastolla on käytössä korttipuhelimet. Soittoajat ovat laadittu ja ne vaihtelevat osastoittain. Soittoaikaa anotaan ja vangin tulee jättää edeltävänä päivänä soittopyyntö lappu, missä ilmoitetaan numerot ja henkilöt. Mikäli vanki soittaa numeroon mitä hän ei ole etukäteen ilmoittanut johtaa rangaistukseen. Puhelinkortteja vanki voi ostaa kanttinista.

Saako vangilla olla elektroniikkaa?
Vangeilla saa olla tv, joka on enintään 23". Tv kuuluu sellin vakiovarusteisiin ja pääsääntöisesti omia tv:tä ei vankilaan hyväksytä. Pelikonsoli missä ei ole langatonta verkko/radioyhteyttä.
Kiellettyä elektroniikkaa ovat mm. tietokoneet, kamerat, kovalevyt, mp3 soittimet, matkapuhelimet, radiopuhelimet, laturit ja osa pelikonsoleista.

Paljonko vangilla saa olla tavaraa sellissä?
Esimerkkinä Riihimäen vankila, jossa vangilla saa olla kerrallaan hallussa mm. nämä:

20kpl dvd/cd tallennetta
5 kirjaa
10 päivälehteä
Raamattu
1 riisi piirustuspaperia
5 kpl kyniä
1 kahvin/vedenkeitin
1 albumi valokuvia
1 korttipakka

Mitä osastoja vankilassa on?
A-osasto, joka koostuu neljästä sisäisestä osastosta.
A2 vangeille, jotka tarvitsevat päivittäisiin toimiin tukea, ohjausta ja kuntoutusta. Vankipaikkoja 14, erillään muusta vankiyhteisöstä.
A3 "Pelkääjien osasto" missä olevat vangit pelkäävät oman turvallisuutensa vuoksi. Vangit ovat sitoutuneet päihteettömyyteen. Paikkoja 15, vangit käyvät töissä omana ryhmänään . Erillään muusta vankiyhteistöstä.
A4 A5 Tarkoitettu vangeille, jotka käyvät töissä/opiskelevat. 14 paikkanen. Osastoilla keskenään yhteinen päiväjärjestys.

C-osasto, koostuu neljästä sisäisestä osastosta.
C1 eristysosasto.
C2 varmuusosasto. Toimii erillään muusta vankiyhteisöstä ja on 8 paikkainen. Sijoitukset käsitellään uudelleen 3kk välein.
C3 suljettuosasto. Kahdeksanpaikkainen, oma päiväjärjestys ja erillään muusta vankiyhteistöstä.
C4 C5 STOP ohjelman vankien asuinosasto. Erillään muusta vankiyhteistöstä.

D-osasto, sijoitteluun tuleville vangeille.
D2E matkaselliosasto, tilapäiseen asuttamiseen.
D2T erityisvankien sijoittamiseen.
D3E D3T sijoittajayksikön asuinosasto.
D4 sijoittajaosaston katko-osasto.
D-5 sjoittajayksikön asuinosasto.

F-osasto
F2 vangeille jotka ovat sitoutuneet päihteettömyyteen ja kuntoutumisprojektiin, 12 paikkanen, oma päiväjärjestys.
F3 sitoutumisosasto, työssäkäyville/opiskeleville vangeille.
F4 F5 työssäkäyville/opiskeleville vangeille. F5 on avo-osasto.

Voiko vankilassa opiskella ammattiin tai saada valkolakin?
Vankila järjestää opiskelumahdollisuuden ulkopuolisen oppilaitoksen kanssa, perus ja lukion kursseja. Mahdollisuus selliopiskeluun on myös.
Riihimäessä voi suorittaa metallialan perustutkinnot tai autoalan perustutkinnon oppisopimuskoulutuksella.

Millainen Riksun vankila on?
Riihimäen vankila on toinen niistä Suomessa suuren turvaluokituksen omaavista vankiloista. Sinne sijoitetut vangit kärsivät yli 2 vuoden vankeusrangaistusta. Työntekijöitä noin 160, vankipaikkoja 220.

Mitä vankilassa voi tehdä työkseen?
Mahdollisuus työskennellä metalli- tai puusepänteollisuudessa, taloustöissä ja kiinteistönhuoltotöissä. Vankilan työliikkeen kautta voi myös tilata ja ostaa tuotteita. Vangin sijoittamista työstehtäviin vastaa vastaava virkamies.
Puusepänteollisuus valmistaa mm. konttorikalusteita ja saunajakkaroita. Metalliteollisuudessa tehdään mm. käyttö- ja koriste-esineitä. 

Ohjelmat?
Riihimäen vankilassa toteutetaan monipuolista kuntoutusta mm. kahdella erillisellä päihdekuntoutusosastolla. Päihdeohjelmista vankilassa toteutetaan mm. Kalterit Taakse -ohjelmaa. Lisäksi vankilassa on mahdollisuus osallistua ongelmanratkaisutaitoja kehittävään Cognitive Skills -ohjelmaan ja väkivaltaisille vangeille suunnatulle Suuttumuksen hallinta -kurssille sekä Omatoimisen muutoksen -ohjelmaan. Seksuaalirikoksesta tuomituille on käytössä n. 8 kuukautta kestävä STOP-ohjelma. Vankilassa on myös SPR:n vankilavierailijatoimintaa ja AA:n kokouksia.

Miten voin olla yhteydessä vankiin, jonka varmaa olinpaikkaa en tiedä?
Mikäli sinulla ei ole aavistustakaan missä vankilassa kyseinen vanki istuu, lähetä vangin nimi, syntymäaika ja omat yhteystietosi seuraavaan osoitteeseen:
Rikosseuraamuslaitoksen keskushallintoyksikön
Oikeudelliseen yksikköön
PL 319, 00181 Helsinki


Mikäli vankilasta on jonkinmoinen käry voit olla yhteydessä vankilan pappiin ja pyytää häntä esimerkiksi toimittamaan osoitteesi kyseiselle vangille, jonka uskot istuvan kyseisessä vankilassa. Yhteystiedot löytyy esim. Risen sivuilta. Vankila papin yhteystietoja voi kysellä myös sähköisesti tai puhelimella. Vankilasta ei voida jakaa tietoa siitä kuka on istumassa ja kuka ei, joten tätä asiaa ei pysty soittamalla tarkistamaan. Voit jättää ainoastaan omat yhteystietosi, jotka pyydät toimittamaan kyseiselle vangille. On vain kokeiltava kepillä jäätä niin sanotusti...

Voit kokeilla lähettää myös postia kyseiselle vangille vankilan osoitteeseen, osoitteet löytyy myös Risen sivuilta. Välttämättä mitään vankinumeroa ei tarvita, jotta posti tavoittaa saajansa. Suomessa ei olla siis niin tarkkoja sen suhteen kuin esim. Jenkeissä, mutta otetaan huomioon se, että esim. Riihimäellä on 233 vankipaikkaa Jenkkien monien tonnien sijasta...

Vanki Meikäläinen
PL 100 
11311 Riihimäki

Milloin vankilassa on tapaamiset?
Tapaamista pitää anoa ja vangin on haettava sitä tapaamisvarauslomakkeella. Lomake on jätettävä saman viikon torstaihin mennessä, jolle suunniteltu tapaaminen halutaan toteuttaa. Riihimäellä tapaamiset ovat lauantaisin aikavälillä 9-14.30, tarvittaessa tapaamis ajankohtaa voidaan myös venyttää aina kello 17.00 asti. Vangilla voi olla vain yksi tapaaminen. Tapaajien on ilmottauduttava ja oltava paikalla vankilan pääportilla 15 minuuttia ennen tapaamista, muuten tapaaminen peruuntuu. Tapaajalle voidana suorittaa turvatarkasatus ja hänen on todistettava henkilöllisyytensä. Valvotuissa tapaamisissa vankiin ei saa koskettaa ja tapaaminen päättyy heti mikäli annetuista säännöistä poiketaa. RIkoitusta säännöistä seuraa kurinpitorangaistus.
Aikaa jorista on 40minuuttia. Yhtä vankia kohden voi tulla tapaamaan 1 aikuinen ja 2 lasta tai 2 aikuista.

Perhetapaamisia saa naisimisssa olevat tai avoparit mikäli pystyy todistamaan, että ollaan asuttu yhdessä ennen istumisen alkamista. Perhetapaamiset kestävät Riksussa 2,5 tuntia. Ne järjestetään lauantaisin, sunnuntaisin ja arkipyhinä klo. 9-11.30 tai 12-14.30 välisenä aikana. Perhetapaamista pitää anoa ja tapaamis anomus on jätettävä vankeinhoitoesimiehelle. Ensimmäisen hyväksytyn hakemuksen jälkeen tapaamisia voi anoa asiomislapulla vankeinhoitoesimieheltä. Tapaamisen voi saada kerran kalenterikuukaudessa, mutta se riippuu täysin siitä onko kalenterissa tilaa.

Moni vanki haluaa naimisiin perhetapaamisten vuoksi ja moni pari avioituukin vankilassa, mikäli aikaisempaa historiaa ei ole. Perhetapaamiset ovat kuitenkni yksityiset ja niiden säännöt ovat erilaiset kuin esimerkiksi muissa tapaamisissa. Tapaamishuoneessa on mahdollista valmistaa myös ruokaa, mutta vangin on itse hankittava tarvittavat elintarvikkeet vankilan kanttinista.

Voiko vangille antaa siviilistä tavaroita?
Vanki voi ottaa vastaan tai luovuttaa kohtuullisen määrän tavaroita tapaamispäivänä, mutta ei tapaamistilanteessa. Jättäessä vangille tavaraa niihin on merkittävä vangin nimi/numero, paketin antajan nimi ja yhteystiedot, sekä paketin sisältö eriteltynä.

Postin lähettäminen ja vastaanottaminen?
Posti kerätään päivittäin osaston päiväjärjestyksen mukaisesti. Vangin on merkittävä selkeästi kuoreen kenelle kirje on matkalla ja se on jätettävä asianmukaisesti sille tarkoitettuun laatikkoon. Posti toimitetaan vangeille myös päivittäin tiettyyn ajankohtaan. Kaikki saapuva ja lähtevä posti tutkitaan.

Rahan käyttö?
Käteisen rahan hallussapito on vankilassa kiellettyä. Vanki tekee ostokset omalta tililtänsä vankilan kanttiinista, johon vangilla on mahdollisuus päästä ostoksille kerran viikkoon. Vankeusvanki saa käyttää kuukaudessa korkeintaan 85 euroa ostoksiin. Kanttinista hän voi ostaa vankilassa hyväksyttyjä elintarvikkeita mm. pikakahvia, röökiä, lihatuotteita jne.

Linkkejä?
Rise
Wikipedia - Riihimäen vankila


Mikäli mielessä on edelleen kysymyksiä, laittakaa ne kommentointiboxiin tai suoraa sähköpostilla vanginmorsian@gmail.com

Hetken tie on kevyt

Taitaa olla viikko kulunut siitä kun olen viimeksi blogini parissa aikaa viettänyt. Kommenttiboxiin olin saanut jo palautettakin huonosta päivittely tahdista, mutta rakkaat kanssalukijat. Blogi on minulle todella pieni osa elämääni. Se ei ole ensimmäinen asia kun herään, eikä viimeinen kun menen nukkumaan. Tulen jatkossakin käyttäytymään blogini suhteen samalla tavalla kuin nytkin. Kun ei ole asiaa tai innostusta en postaile. Kun on kerrotavaa tai löydän jonkun asian minkä haluan kanssanne jakaa, minut löytää linjoilta.

Teen tätä todellakin vain ja ainoastaan itselleni. En halua haalia ympärilleni tarkoituksella mitään lukijarinkiä, joiden mielenkiinnon ylläpitämiseksi minun on päivitettävä blogiani vähintäänkin se 2-3 viikossa. Minua ei ihan oikeasti haittaisi, vaikka olisin itse ainut, joka blogini osoitteen hakupalkkiin kirjoittaa. Lukijoiden määrällä ja heidän mielenkiinnon ylläpitämisellä ei ole minulle merkitystä. Uskon, että ihmiset, jotka ovat oikeasti kiinnostuneita ymmärtävät myös tämän laiskanpuoleisen päivitystapani ja pysyvät silti linjoilla ihan tyytyväisenä. Elämässä kun on oikeasti muutakin kuin blogi, minulla ainakin. Kiitos kuitenkin sinulle Anonyymi kommentoinnista ja tämän tekstinpätkän ei ollut tarkoitus provosoida/pilkata sinua ja sinun mielipidettäsi. Arvostan suuresti ihmisten suorasanaisuutta, mutta toivon myös, että minun suorasanaisuuttani arvostetaan samoissa sfääreissä.

Eipä minulla ole nytkään mitään henkeäsalpaavan kiinnostavaa kerrottavaa. Päätin vain aikanikuluksi tulla kirjoittamaan tänne elämästäni. Minulla alkoi viikonloppu tänään, mitä luksusta tämä onkaan. Töiden jälkeen tein arkiset askareeni, kuten kävin ostamassa jääkaapin täyteen, pistin pyykit pesuun, luuttusin lattiat ja pistin kodin kuosiin, jotta ei hetkeen tarvi pyyhkiä pölyjä yhtään mistään. Myöhemmin näin muutamaa ystävääni iltakahvien merkeissä ja nyt nautin yksinolosta kynttilän valossa viinilasin kera. Ihminen osaa olla pienistäkin asioista iloinen! Perinteiseen tapaani kirjoitin äsken miehelleni kirjeen, jonka lopusta pieni ote postauksen lopussa. Niinkuin olen jo maininnut se on yhtä yleinen rutiini minulle näin illalla kun se hampaidenpesu tai hiuksien harjaus. Huomenna suunnitelmissa ei ole mitään muuta kuin nukkua pitkään ja syödä loput vuohenjuustosalaatin jämät jääkaapista ja mikäli keli antaa myöten voisi ehkä suunnistaa koirien kanssa pitkälle lenkille ja lämmittää illaksi saunan, pitkästä aikaa. Ainut tavoite huomisessa on kuitenkin se, että pääsisin viimeinkin eroon näistä silmiäni koristavista silmäpusseista. Unirytmini on täysin sekaisin ja 4 tunnin yöunet saavat minut näyttämään todentotta eläväkuolleelta.

Voi kuinka ihanaa olikaan päästä lähtemään töistä ajoissa ja päästä viettämään pidennettyä viikonvaihdetta. H. on edelleen sairaslomalla ja olin täysin varma siitä, että joudun painamaan pitkän päivän ja hyvässä lykyssä vielä jumittamaan siellä viikonlopunkin.... Ei oo onneks niin paljon hommia, että siellä täytyis olla viikonlopulle täys miehitys. Tämä on luksusta, mieti koska mä oon saanu viettää pidennetys viikonlopun? Melkein vois repästä ja lähtee Tallinnaan kuluttaan viimeset hilut ja helyt. 

Vapaan kunniaks kävin tänään hakemassa itselleni pullon viiniä ja kaataisin sullekkin sitä lasillisen jos toisenkin jos siihen olisi vain mahdollisuus. Muistatko kun "Meikäläiset" kävi laivalla ja toivat tullessaan sen tajuttoman hyvän viinin? Sitä mitä metsästettiin kissojen ja koirien kanssa kaikki Alkot läpi? Mä löysin sen ja usko tai älä: Paikallisesta Alkosta! Tää on oikeastaan vielä parempaa kun muistin! 

Ajattelin, että sunnuntaiks voisin kutsua likat tänne meille kyläilemään kun sain tänään tällä taas parketinkin kiiltään... Kaikilla on nyt viikonvaihde vapaa niin vois hyvin lyödä hynttyyt yhteen. Mä meinaan tyhjensin tänään cittarin juustohyllyn ja oon haissu tänään kokopäivän vuodenjuustolle... Älä vaan kuole sinne! :-D Mä saan syödä mitä tahansa.... ja mun hengitys ei toivottavasti haise sinne asti. Kyllä säkin sitä mielummin söisit kun selkään ottasit! Lyön vaikka pääni pantiks ;-) Aattelin, että voisin väsätä jotain niin hyvää juustokeittoo, että oksat pois. Juustokeittoo ja viiniä! Hahah taidan heittää vielä baskerit päähän ja patongin kainaloon. Vaimos on sivistynyt! 

Ne soitti tänään sieltä laajakaista palvelusta... Mä en käsitä miten ne ei oo hoitanu sitä asiaa niinkuin olis pitäny. Netin kautta kuitenkin irtosanonut sopimuksen ja miksi ihmeessä siellä on mahdollisuus siihen, jos ei kerta ole mahdollista kuitenkaan? Hiillyin asakaspalvelijalle, tosin ihan syystäkin. Nainen ei osannut sanoa juuta eikä jaata ja mullekkin jäi niin ympäripyöreä fiilis, että miten tää homma nyt sitten menikään. Täytyy soittaa sinne huomenna, sais sen prkl katkastua... Nyt et voi kyl syyttää mun saamattomuuttani! 

Tuun kulta tosiaan sit lauantaina käymään. Ootko laittanu jo sen anomuksen vetään? Onko tietoo perhetapaamisista? Ja voitko millään kysyä nyt sitä pastorin yhteystietoja? Sua tässä pitäis saamattomaks sanoa kun et voi asioita hoitaa tosissas... 

Mun on pakko painua nyt käyttää Naamat pihalla ja yrittää saada unta ennen aamua. Tajuttomat silmäpussit ja nakit silmillä... Viimeyöstä ei tosiaan tullu mitään kun asiat jäi vaivaan. Aamulla join pannullisen kahvia himassa ja pannullisen töissä niin saa nähdä mitä tästä yöstä tulee... Hyvää yötä rakas, paljon pusuja ja ti amo! Huomenna soitetaan kuitenkin...

Joulunjälkeinen siivo: DONE

Joulut on juhlittu ja mä olen ainakin riisunut kotimme kokonaan joulukoristeista. Pihakuusessa on vielä valot luomassa jonkinmoista tunnelmaa tuonne niin synkkään talvikeliin. Oli pakko heivata jo vanhemmiltani saadut muoviset "jäälyhdyt" varaston perukoille. Näyttivät niin huvittavilta vihreällä nurmella...

Tämä joulu oli kuiten moni edeltäjänsä. Perinteisesti olen aina hankkinut kotiimme torilta kuusen, koristellut sen ja ostanut pikkuisen kinkun neilikoineen. Olen kuvannut kaikki nämä perinteisen joulumme edelleen perinteenä pysyneet asiat miehelleni. Jos hän ei voi juhlia joulua kotonamme hän pääsee edes kuvien kautta lähemmäksi minua ja osaksi tätä kaikkea. Monen mielestä voi tuntua tyhmältä poseerata tonttulakissaan joulukuusen juurella, mutta se on miehelleni tärkeää. Ja on se kyllä minullekkin!

Jouluaaton perhetapaaminen sujui hienosti ja eihän sitä ilman kyyneliä selvitty. Ikävä on kova, mutta tiedän, että näemme taas pian! Ruhtinaaliset 2,5 tuntia yhteistä aikaa olivat tämän vuoden paras joululahja. Koskaan ei ole perhetapaamiset onnistuneet kyseiselle päivälle, joten olen hyvin mielissäni. Surusta ja ikävästä huolimatta sisälläni valtaa täysi rauhan tyysija. On hyvä olla, rakastettu olo.

Riihimäeltä suuntasin vanhempieni ja sukulaisteni luo availemaan paketteja, nauttimaan jouluruokaa ja nauttimaan jouluisesta tunnelmasta. Myöhemmin illalla kävimme veisaamassa myös parit virret iltakirkossa, joulun kunniaksi. En ole itse mitenkään kovin aktiivinen kirkossa kävijä, mutta jouluna siitä on tullut perinne. Aivan kuten haudalla käynti jouluaamuna.

Pahoittelen teille hieman sitä, että postausintoni on ollut hieman kateissa tässä viimepäivinä. Olen päättänyt jättää kirjoittamisen hautumaan ja odottamaan hetkeä kun on oikeasti jotain sanottavaa. Monesti olen aloittanut, mutta sitten jättänyt asian kesken kun oikeita sanoja ei ole löytynyt. Olen myös saanut osakseni jos jonkinmoista ihmetystä erilaisilla foorumeilla, jossa henkilöllisyyttäni on arvuuteltu monelta eri kantilta. Teille kaikille epäilijöille voin kertoa, että en ole Johanssonin vaimo, enkä myöskään Tyrnävän perheen äiti. Olen 29-vuotias vaimo Uudeltamaalta.

Pyydän myös, että vaikka mahdollisuus nimettömään kommentointiin ja mielipiteen ilmaisuus on, asiat pidettäisiin silti rajoissansa. Nimettömyys ei silti oikeuta loukkamaan toisen kunniaa, joten pyydän jatkossa ainakin täällä blogini puolella siistimään sanoja edes hieman. Olen tottunut siihen, että suhdettani mieheen kyseenalaistetaan jatkuvasti ja mietitään sen mahdollisuutta. Olen myös monia pyytänyt miettimään asiaa täysin tavallisena kaukosuhteena, missä mies on vaikka rauhaturvaajana ulkomailla? Muuttaako se asiaa jotenkin tuplasti pahemmaksi, että mieheni olinpaikka on sotatantereen sijasta vankila? Muuttaako se suhteemme mahdollisuuksia jollaintapaa huonompaan suuntaan? Ja rakkaat ystävät, tekeekö se minusta oikeasti yhteiskunnan syöpäläisen, että rakastan miestäni oli hän mikä oli?

Weheartit.com

Olen onnekas. Sain perhetapaamisen jouluaatoksi ja mies lupasi kokata meille omien sanojensa mukaan "kullalle vaatimattoman jouluaterian, vettä ja leipää". En todellakaan usko siihen, joten kyseessä on yllätys. Saa nähdä mitä vankilan master chef vankikeittiössä valmistaakaan... Mulla on villi veikkaus. Perhetapaamisesta suuntaan suoraan vanhempieni luo viettämään tavallista jouluamme suvun kesken. Tottakai olen surullinen, että J ei ole kanssamme, mutta surullisuuteni ja kyyneleeni eivät auta asiaa. Parempi olla positiivinen ja nauttia tästä mitä meillä kuitenkin on.

16 päivä J. juhli vankilassa joulujuhlaansa. Olen niin ylpeä miehestäni. Hän sai "palkinnon" toisten tsemppaamisesta ja huomioon ottamisesta, ahkeruudesta ja positiivisesta asenteesta. Vaatimaton, mutta merkitykseltään hyvin arvokas palkinto sisälsi suklaata ja Glorian antiikkilehtiä. Kuulostaa monen korvaan varmasti todella omituiselta lahjalta, mutta mieheni rakastaa kyseisiä lehtiä. Hän saa niistä maalausideoita tauluihinsa. Heitetään nyt vettä myllyyn ja voitte kuvitella tatuoitudun, yli satakiloisen raavaan miehen maalailemassa tauluja sellisssänsä. Kyllä hän on mieheni.

Olen oikeasti yllättynyt blogini kävijämäärästä. Se on kasvanut isoihin lukemiin pienessä ajassa. Ihanaa oli kuitenkin se, että samantien löysin muutaman kohtalontoverin. Kyllä tämä siis selkeästi yhdistääkin meitä vankileskijä! :-) En voi olla kuin iloinen asiasta ja iloinen siitä miten kaikki ovat niin hyvin ottaneet minut vastaan, toivottaneet tervetulleiksi ja kommentoineet. Lukijoitakin taitaa olla linjoilla jo muutama, joten varmasti tulen kirjoittamaan jatkossa ihan vain tehdänkin takia...

Kotiin tullessa minulla oli vastassa iloinen yllätys- kirje mieheltäni. Kyllä, yksin yhteydenpitomme ovat kirjeet. Sähköposteihin, facebookkeihin kun ei ole mahdollisuutta ja päivittäisten asioiden juoruaminen puhelimessa tulisi kalliiksi ja mahdottomaksi. Tässä neljässä vuodessa päiväkirjan kirjoittaminen on tullut minulle ja myös hänelle, yhtä rutiininomaiseksi tavaksi kuin hampaiden pesu. Kirjoitan hänelle useimmiten aina iltaisin ennen nukkumaan menoa. Hän kirjoittaa minulle yleensä aamulla kun herää ja jatkaa kirjoittamistaan illalla.  

Ennen kuin aloin kirjoittamaan tätä postausta, kirjoitin myös miehelleni. Tälläkertaa marisin hänelle töistä, kerroin ystäväni kanssa vietetystä mukavasta kahvihetkestä ja kauhistelin myös sähkölaskun suuruutta. Täysin niitä samoja asioita mistä kävisimme keskustelua kun hän tulee töistä kotiin. Joskus on paljon kerrottavaa ja kynä sauhuaa tuntitolkulla, joskus asiaa ei ole juuri nimeksikään. Kirjoitan kuitenkin aina hyvät yöt ja rakkauden osoitukset. Ne minulla on kuitenkin kerrottavana jokainen päivä. Ymmärrämme toisiamme, että on päiviä kun on väsynyt ja haluaa vain päästä aikaisin nukkumaan. Siitä puheen ollen, minun on aika painua pehkuihin. Hauskaa joulua teille kaikille!

Ensipuraisu

On kulunut tarkalleen 4 vuotta, 2 kuukautta, 4 viikkoa ja yksi päivä siitä kun J. joutui valtion hoiviin 21.10.2007. Tuntuu ikuisuudelta ja sitähän se melkein onkin, riippuu tietysti missä sen mittaa. Olen kuitenkin jo tottunut siihen, että en jaa vuodetta mieheni kanssa ja selviän arjen askareista yksin. J on kuitenkin kokoajan länsä, niin kliseiseltä kun se kuulostaa, ainakin sydämmessäni!

Hääkuvat lipaston päällä, yhteinen talo, vaatteet vaatehuoneessa, kuva lompakossa ja kaikki se muistuttavat mua hänen olemassaolostaan päivittäin. Ei sillä, miten miehensä voisi edes unohtaa? Meillä on pitkä historia takana, joten siinä mielessä 4 vuotta on lyhyt aika. Tunsimme toisemme pitkään ennen kihlautumista ja naimisiin menimme noin 2 vuotta kihlautumisen jälkeen. Olemme aina olleet kuin paita ja peppu. Aina yhdessä, kirjaimellisesti lopettamassa toistemme lauseita. Ulkopuolisen silmiin näytimme varmasti onnellisilta ja tottahan se on, emme vain näyttäneet me myös olimme. Emme varmasti olisi yhdessä enään mikäli parisuhteesamme olisi ollut jotain ongelmakohtia. Toki riitelemme, väittelemme, pidämme mykkäkoulua jne, mutta ne ovat mielestäni osa myös sitä hyvääkin parisuhdetta. Välillä on puhdistettava ilmaa ja pestävä likapyykkiä. En voi itse uskoa sitä, että parisuhde olisi oikeasti pelkkää ruusuilla tanssimista. Välillä on oikeasti astuttava piikkeihin, mutta pääasia, että on joku puhaltamassa haavoihin...

Kun mieheni lähti olin varma, etten selviäisi yksin. Miten pitäisin huushollin yllä ja hoitaisin kotia kun minulla ei ole enään miestä hieromassa väsyneitä jalkojani. Itkin päivästä toiseen ja otin jopa vapaata töistä, jotta voisin koota ajatukseni rauhassa. Ystävien tuki oli ehdottoman tärkeä ja se on edelleen. Ilman heitä olisin varmasti edelleen vuodattamassa kyyneliä ja minun olisi hankala pitää naruja käsissäni selviten arjen askareista. Olen onnellinen siitä, että koko lähipiirini on tukenani. He ovat myös J.n tukena jos hän niin haluaa. Kukaan ei ole siis kääntänyt selkäänsä meille, vaikka varmasti kovinkaan moni ei pysty ymmärtämään hänen tekojansa. Hän ei ole koskaan kuitenkaan vaatinutkaan sitä, selitellyt, yrittänyt saada ne kuulostamaan oikeilta. Asiat on miten on ja niitä ei nyt voi jälkikäteen enään muuttaa!

Niinkuin olen sanonut en häpeä miestäni, mutta välillä on tilanteita missä on helpompi kertoa valkoinen valhe kuin kokonainen totuus. On toki myönnettävä, että J:n kokonimen paljastaminen lehtiartikkeleissa sai minut voimaan pahoin. Kun iltasanomat uutisoivat etusivullansa hänestä minun teki mieli vain vajota maan alle...  Mietin mainettani ja sitä kaikkea mitä muut minusta ja perheestäni ajattelisivat. Naapurien pitkät katseet postia hakiessa, kaupan kassan supinat... Toisaalta muiden mielipiteellä ei ole väliä, mutta alussa pelkäsin liikaa niitä tuomitsevia katseita joita joutuisin kohtaamaan. Kidutin itseäni enemmän ja enemmän lukemalla kaikki keskustelufoorumit läpi mitkä löysin googlettamalla hänen nimensä. En tiedä edes miksi? Se oli melkein verrattavissa itsemurhaan. Tässä neljässä vuodessa olen oppinut elämään niiden katseiden kanssa ja oppinut myös se, että tekemällä itse tästä ongelman se on ongelma myös muille.

En kirjoita tätä blogia saadakseni Teidät muutamaan ajattelutapaanne, suhtautumaan vankeihin eritavalla, hellittämään periaatteistanne. Haluan vain jakaa tarinani teille, jotta ymmärtäisitte, että maailmassa on yhtä monta tapaa toimia ja elää elämää kuin on ihmisiäkin. Mieheni on tehnyt virheensä, mutta ei koskaan rikkonut mitään vasten rakkauttamme. Miksi siis hylkäisin hänet?

Hyvää yötä! :-)

Miksi blogi?

Olen ollut aktiivinen lukija muutamalle vankilaaiheiselle blogille jo tovin. Niiden aiheuttama "media"kohu on ollut omalla tavalla huvittavaa, koska asiaa pidetään yleisesti täysin kauhistuttavana... On myös ollut ihana huomata, että monet ovat kannustavia ja uskovat todelliseen rakkauteen. Se miksi minä istun nyt tässä, kirjoittamassa blogia omasta rakkaustarinasta, on noiden kaikkien bloggaajien ansiota. En ole koskaan hävennyt miestäni ja en varmasti koskaan tule häpeämäänkään. Olen kuitenkin pitänyt asiasta jollaintavalla matalaa profiilia ja miettinyt kenelle voin mieheni tilanteesta kertoa, koska tiedän, että kaikki eivät ole asian suhteen yhtä avarakatseisia kuin esimerkiksi nuo muutamat bloggaajat. On helpompi olla välillä vain vaimo miehelle, joka on pidemmillä matkoilla - kun miehelle, joka on vankilassa.

Vankilassa tai ei, olen silti vaimo ja olen varma siitä, että tulen aina myös olemaan vaimo- hänelle! Mieheni istuu 14-vuoden tuomiota Riihimäen vankilassa. 4-vuotta istuttuna, monta vuotta vielä takana. Lausahdus aika juoksee - minä en on tilanteessani kyllä saanut aivan käänteisen merkityksen. Se matelee päivästä toiseen.

Ennen kuin ehditte edes kysymään. Kyllä, olen välillä turhautunut, pettynyt, syyllistävä ja valmis luovuttamaan. Se on osa tätä. Oli parisuhde sitten muurien sisällä tai ei, välillä on ylä- ja alamäkiä. Tärkeintä on kuitenkin mielestäni se, että mieheni, linnassa tai ei, nostaa minut aina ylös siitä epätoivosta. Syy minkä takia olen valmis odottamaan häntä vuodesta toiseen on hyvin yksinkertainen: rakkaus!